missä olet ?
olen odottanut sinua, eikä sinua vielläkään näy,
olen istunut kotona päiviä,viikkoja,kuukausia jopa vuoden eikä sinua vielläkkään näy
oletko menehtynyt ?
oletko eksynyt ?
oletko unohtanut ?
missä helvetissä viivyt ?
nämä hetket kun olen odottanut sinua,
olen ollut peloissani,
olen ollut kadoksissa itsestäni,
olen aina kirjoittanut siitä, millaista kanssasi olisi
sinun kanssasi minun ei tarvitsisi koskaan pelätä,
minun ei koskaan tarvitsisi juosta tulevaisuutta karkuun
ei tarvitsisi koskaan katsoa taakse ja huokailla vaan voisin katsoa suoraan eteen ja nauraa.
pelkkä ajatus siitä että lähdit saa silmääni kyyneleen ja
ne viimeiset sanat mitkä sanoit ennen lähtöäsi tunkeutuu pääni sisään.
sinä lupasit tulla takaisin, lupasit ettet koskaan voisi unohtaa, koskan voisi lakata rakastamasta tai edes ajattelemasta.
noo sinua ei kuitenkaan näy, luulen että olet pettänyt minut,unohtanut minut,
heittänyt kaikki yhteiset hetkemme nurkkaaan kuin vaateriesun joka pölyntyy eikä kukaan
koskaan löydä sitä ja eikä pesisi että sen voisi taas pukea päälleen.
viikko sitten löysin vanhan kaapin alta kansion jossa oli kakki yhteiset hetkemme,
siinä oli tarina jossa kerrottiin tytön onnesta, onnesta jonka ei pitänyt koskaan loppua,
mutta se kuitenkin päättyi kyynel silmässä jäähyväisiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti