tunteeni eivät muutu!

en koskaan halua sinua satuttaa, en koskaan voisi jättää sinua yksin.
mutta sinä huomattavasti pystyt siihen.
joka kerta kun olen vierelläsi, tunnen olevani kotona.
Olet syy miksi hymyilen päivän alussa.
hymyilen koska olen juuri herännyt unesta jossa sinä olit onnelinen.

Hetket jolloin sinulla ei ole hyvä olla, haluan olla siellä tukenasi.
itken kun sinä itket, ja jaan aina naurun kanssasi
kun katson silmiisi, tiedän että olen rakastunut.
kun katson hymyäsi, tiedän että en voi lähteä.
ja kun nään sinun hymyilevän se saa minutkin hymyilemään.

Olen huomannut että jokainen sekuntti jonka elän, olet niissä mukana
olet aina mukanani ajatuksissa.
Haluan olla se joka on vierelläsi läpi vuosien
haluan olla se joka kuivaa kaikki kyyneleesi
korvata ne onnella ja poistaen kaikki pelkosi
asiat jotka teet minulle pelkällä katseella ovat ihmeellisiä.

päivänä jona tapasimme, en voi selittää mitä tunsin
jos en oisi tavannut sinua, kasvoillani ei olisi koskaan hymyä
jokainen katse joka kohtaa silmäni,
jokainen sana jonka sanot minulle,
jokainen päivä jonka kanssasi vietän,
jokainen asia jonka teemme yhdessä
saa minut tuntemaan oloni merkittäväksi ja eloisaksi

haluaisin vain sinun tietävän mitä sinä merkitset minulle..
et tule sitä kuitenkaan koskaan ymmärtämään.

en selviä yksin, mutten haluu aupuakaa

Tiedän sen että en merkitse sinulle m mitään, ja siksi olenkin näin epätoivon vallasssa
silti joka ilta ajatukseni ovat seuraavat..
tunnen sinut, ei ole monet kasvot tuottanut minulle iloa.
vain unessa voi kaltaisesi kohdata, kun vain hetken pitää sain ja nyt joudun unohtaa
ja muistan kun ensimäisen kerran näimme, muistan kun ensimäisen kerran itkin perääsi.

Mutta silti..

tiedätkö edes kuka olet?
tiedätko edes kuinka paljon sinulla on ?
tiedätkö edes mitä tunnet ?

ET

et ole kukaan, olet pellkä tekopyhä
et tiedä kuinka paljon sinulla on, et osaa arcostaa mitään
et tunne mitään, sinulla ei ole sydäntä

psykopaatti, mitä vittua siit sitte ?

selaan taas kuvias kyynel silmässä, ei siis mitään uutta..
kun sun kuvas vallottaa ruudun ja nään sun naamas, tekis mieli vittu vetää niskat paskaks!
Tajuuks sä et se on raskasta elää tässä tuskassa,
oon hukassa, kukaan ei oo enää vastas ku kukaan ei enää oota ku nousen bussista.
ennen odotti pieni auto jossai istui poika hymy huulilla ja katse oli vastustamaton.

katon kuuta, ei katse koskaan aurinkoa kohtaa. veri valuu,
mun ranteet auki on, kyynel valuu poskelt ja se koskee.
valvon yöt, nukun päivät, vedän aina hupun päähän ettei kukaan mua tunnistais.
valvon väkisin ja sua aina mietin. viel sut etin käsinni, ei vois olla paskempaa
ku olla näin katkera.

veitsi painuu syvemmälle ihoon, se syö mua ku rotat juustoo , käsis ei oo tuntoo.
tä on tätä mun niinsanotuksi kutsuttua elämää.