tuntuu ku oltais tunnettu ikusuus ystäväni,
vaikka juuri kohdattiin.
miten minä hengitän..
tuntuu niin erillaiselta
vieressäsi oli raikkaampaa
En tiedä miksi annoin tämän, tämän mennä niin pitkälle,
että se on lähellä tuhotakseen kaiken,
mutta on myöhäistä alottaa tämä alusta,
sillä minne ikinä menenkin mietin milaista se olisi kanssasi
kaikki vaan niin erillaista, mutta silti niin samanlaista.
En anna sinun pudota,
kyllä, olen tekemässä virheen
taisin kadottaa järkeni silloin hetkiaikaa sitten
mutta en silti kadu tätä,
aamulla kun herään hiukseni tuoksuvat sinulta
ajatukset tuovat vaan hymyn huulille
nuuhkasen viellä kerran ja nyt voin nukahtaa :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti