kuka sinä olet ?

luulin että olit paras ystäväni
Tunsin että olisimme yhdessä loppuun asti
Et ole enää se poika jonka silloin tunsin
Kerro minulle missä hän on koska hän ei ole
sinun kaltaisesi.

Olit ennen se olkapää
Se olkapää jota vasten pystyin vuodattamaan sen kaiken
mutta nyt se on kylmentynyt
näiden seinien sisällä ei ole rakkautta

Olin aina onnelinen
Kun katselin sinin nousevan elämässäsi
Mutta sinä olit onnelinen kun tuska repi haavojani

halusin vain parastasi,
kaiken sen mitä tein, tein vain koska halusin välitin
Joten miksi kaikki se mitä rakstin katosi ?
minne se katosi ?
ehkä jonain päivänä voimme saada sen kaiken takaisinmitä meillä oli
mutta vain jos kummatkin sitä haluaa.

And my heart starts beating out of touch, I don't need a thing,

missä olet ?
olen odottanut sinua, eikä sinua vielläkään näy,
olen istunut kotona päiviä,viikkoja,kuukausia jopa vuoden eikä sinua vielläkkään näy
oletko menehtynyt ?
oletko eksynyt ?
oletko unohtanut ?
missä helvetissä viivyt ?

nämä hetket kun olen odottanut sinua,
olen ollut peloissani,
olen ollut kadoksissa itsestäni,
olen aina kirjoittanut siitä, millaista kanssasi olisi
sinun kanssasi minun ei tarvitsisi koskaan pelätä,
minun ei koskaan tarvitsisi juosta tulevaisuutta karkuun
ei tarvitsisi koskaan katsoa taakse ja huokailla vaan voisin katsoa suoraan eteen ja nauraa.
pelkkä ajatus siitä että lähdit saa silmääni kyyneleen ja
ne viimeiset sanat mitkä sanoit ennen lähtöäsi tunkeutuu pääni sisään.
sinä lupasit tulla takaisin, lupasit ettet koskaan voisi unohtaa, koskan voisi lakata rakastamasta tai edes ajattelemasta.
noo sinua ei kuitenkaan näy, luulen että olet pettänyt minut,unohtanut minut,
heittänyt kaikki yhteiset hetkemme nurkkaaan kuin vaateriesun joka pölyntyy eikä kukaan
koskaan löydä sitä ja eikä pesisi että sen voisi taas pukea päälleen.
viikko sitten löysin vanhan kaapin alta kansion jossa oli kakki yhteiset hetkemme,
siinä oli tarina jossa kerrottiin tytön onnesta, onnesta jonka ei pitänyt koskaan loppua,
mutta se kuitenkin päättyi kyynel silmässä jäähyväisiin.

miss the old days, miss old you,,

älä kävele pois niin kuin teet aina,
kulta olet ainut asia joka on ollut mielessäni,
siitä asti kun lähdit olen ollut sekasotkussa.
Sanon sen kerran ja jätän sinut rauhaan,
mutta minun täytyy antaa sinun tietää

haluan päästä takaisin vanhoihin päiviin,
jolloin sinä olit viellä sinä,
milloin puhelimeni soisi ja tiesin että se olit sinä
haluan puhua taksisin.
silloin kun sanoit että ikävöit..
kuten tarkoittaisit sitä.
kuten ikävöisit minua
HALUAN PÄÄSTÄ TAKAISIN
päästä takaisin kanssasi

Älä katso minua tuolla tapaa
näen sen silmistäsi kuinka säälit
älä huolehdi minusta
olen voinut suhtkoht hyvin..
en aijo valehdella sinulle enää koskaan.
siitä asti kun lähdit
ja joka vitun kerta kun näne sinut
siitä tulee entistä voimakkaampi

olit ainut jonka halusin
ja olit ensimäinen jonka vuoksi lankesin
olet ainut jota olen kaivannut
Enkä halua enää olla yksin

HALUAN TAKAISIN
HALUAN SINUT TAKAISIN
SEN JOTA RAKASTIN

Tekisin mitä vain.. luulisin

Okei..
Toinen päivä menossa ohitse
ja ajattelen sinua taukoamatin,
mutta olet siellä odottamassa sitä sinun oikeaa
ja minä täällä odottamassa sinua.

ja kirjoitan tätä pää täynä muistoja sinusta
ja kelaan, jos oisin ollu rohkeempi, mulla ois enemmän.
sillä moni asia on jäänyt sanomatta,
mutta nyt se on myöhäistä,
sillä sinä olet poissa, enkä voi ajatella selkeästi
Se oli viimeinen mahdollisuus saada sinut ymmärtämään,
tai niin luulin.
Tekisin mitä vain että saisin sinut nauramaan,
mitä ikinä vaatiikaan että saisin nukahtaa kanssasi,
mutta en voi siirtää meitä menneeseen
muistatko edes minua ?
sillä tiedän että en tule unohtamana sinua.
yhdessä rikoimme kaikki säännöt.
yhdessä me niistä selvittiinkin ja
tiedän että voimem selvitä monesta muusta kun meitä on kaksi.
mutta se mahdollisuus on jo kaukana eikä meitä tule koskaan
olemaan.
vaikka tiedän ette kaipaa sitä samaa valehteliaa enää,
näiden vuosien jälkeen mitä olen sinua ikävöinyt
jos joskus kaipaat, tulen olemaan täälllä
tulen aina odottamaan sinua.
kun suljen silmäni
nään vain sinut ja voin melkeen tuntea sen tuskan.
yritän nukkua, mutta en voi, en voi unohtaa sinua
tekisin mitä vain vuoksesi, et voi pettyä minuun

koita edes viellä

joka yö unissani sinut näen, tunnen sinut.
Kauas yli etäisyyksien
Ja tilan välillämme
Olen tullut näyttämään että jatkan
Lähellä,kaukana,missä oletkaan
uskon että sydämmeni voi jatkaa
viellä kerran avaan oven
ja olet taas sydämmessäni
Ja sydämmeni yrittää uudelleen.

Rakkaus voi koskettaa meitä kerran,
ja kestää ainiaan.
eikä se lähde ennen kuin olemme poissa

rakkautta oli kun rakastin sinua
yhden todellisen hetken pidin kiinni
elämässäni tulen aina jatkamaan

on minulla viellä,
viellä vähän rakkautta,
eikä se tule katoamaan
sillä olet tääööä, ei ole mitään mitä pelkäisin
ja tiedän että sydämeni viellä yrittää
pysyt sydämessä ikuisesti
olet turvassa siellä

tältä se tuntuu

soitan joskus lakkaamata,
enkö muka tiedä ettet aijo vastata,
en koskaan jätä viestiä,
Katso, katso itseäsi, etkö nää kuinka olet muuttunut

minulla ei tosin ole enää mitään sanottavaa,
ihan kuin sinulla olisi aikaa minulle?
etkö se ollutkaan sinä ketä minä halusin,
eikö se ollut niin että roikuin sinussa kuin omenapuussa?
nyt olen valmis, mutta ennenkuin lähden jaluan sinun tietävän

tältä se tuntuu kun odottaa puhelua joka ei koskaan tule,
oletko hereillä, ikävöitkö koskaan ?
tältä se tuntuu kun toisella on luottamuksesi rikki.
kätit minut palamaan sydän täysin auki

Halusin sinut, en tiedä miksi
miksi ja miten olit lähellä pilata koko elämäni ?
se on vain niin sinua.

ja nyt olen päässyt eteenpäin itsenäni
sinä opetit minut vihamaan sinua,
mutta minkäs sille voi jos on rakastunut.
kun yritin auttaa sinua se ei ollut tarpeekisi joten
mikä nyt erilailla?

Pelko, tunne katala

välillä tää tyttö toivoo ettei nää herää,
ei haluu enää
päivääkään elää,
koulukin on kuin tunteiden vankila,
mistä nyt selviää
tuurilla ja taidolla,
taitoa tarvitaan että selviää hengisä.
En päässyt
tästä jengist pois,
kuolleena maailma parempi mulle ois,
maailma ei parane
ihailemalla,
siitä ringistä selviät vain taistelemalla.

Kaikki tunteet
kadonnu, käsitys hävinnyt,
mutta oonhan mä nä viimiset vuodet ksin
selvinny,
milloin on se kaunis päivä? se jolloin loppuu mun huoleni
häivä
hakun vain tästä tuskasta kauas
henkistä murskasta lävätä
rauhas.

nyt odotan vain minun ikuista lepoa,
toivon rauhaa jossa ei
tarvise paeta

olenhan vasta 14,
mutta mahtuuhan minuun kaiken
moista.
joista olen kokenut pahimmat käänteet.
huominen päivä ei ole enää
se tärkeä

elän paine niskassa,
isä ikuisessa levossa.
iltaisin
valuu punaiset kyyneleet
yrittänyt monesti kasaantua,
yritykset päätynyt
lisää haavoille
ei pysty enää kukaan asiaa muuttamaan,
lääkäritkin sanoi
että on jo aika lopettaa,

en halua luopua toivosta,
minä kärsin, minua
pelottaa,
ja silti yritän

aurinko joka ilta laskee ja
tummuu.
ajatukst aina silloin harmaiksi muuttuu,
olennyt suuntani
valinnut,
vaikka olen elännyt eksapismissä,
eöi todellisuutta
paennut
ei pysty, ei kykene enää
miten hulluks tä ajattelu mut oikeen
tekee,
aina jokainen meistä lähtee,
ei oo kenenkään silti
luottamista
ei ees toivomustähteekään.
paineiden alla köysi
kaulassa,
vihdoin voisin levätä ikuisessa rauhassa
liittyä isäni seuraan,
kukaan ei tajua hänen lähtönsä hintaa
kukaan ei voi tietää miltä musta
tuntuu.


yritän päätänitunteet häviää ei tiedä mitä jää
selvittää,
sydän on vaan liian kylmä.

ei pysty henigittää, ei pysty
miettimään,
muisto sentään kaikesta jää.